Lautapelaaminen on varmasti meille kaikille tuttu ajanviettotapa jo lapsuudesta saakka: kukapa ei olisi lätkinyt perhepiirissä esimerkiksi Afrikan tähteä tai Kimbleä voittoja jännittäen. Pelitottumukset ovat kuitenkin muuttuneet runsaasti vuosien saatossa, ja etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana pelaaminen on siirtynyt yhä enemmän digitaalisille alustoille.
Klassikon asemaa on kuitenkin hankalaa horjuttaa. Vaikka esimerkiksi tietokoneilla ja konsoleilla pelattavat pelit – mobiilipeleistä puhumattakaan – ovat kasvattaneet huikeasti markkinaosuuttaan, löytyy lautapeleille selkeä ihailijakuntansa.
Toisaalta lautapeleillä on ollut myös vahva vaikutus muuhun kulttuuriin – siitä oivallinen esimerkki ovat uudet pikakasinot moninaisine viihdepeleineen. Esimerkiksi Monopoly-lautaa ei välttämättä tarvitse aina kaivaa esille, sillä verkossa voi pelata jo monien lautapelien digitaalisia versioita eli Game Show -kasinopelejä.
Lautapeleistä on muodostunut vuosien edetessä itse asiassa trendikäs ilmiö, mikä on kasvattanut myös erilaisten lautapelityyppien tarjontaa. Lautapelit ovat yhä enenevissä määrin nimenomaan aikuiseen makuun suunnattuja, ja niissä pärjääminen pohjautuu aiempaa enemmän taitoon ja päättelykykyyn pelkän onnenkantamoisen sijaan.
Lautapelien suosion kasvu
Vaikka menneinä vuosina on kiinnitetty huomiota etenkin mobiilipelaamisen lisääntymiseen, ovat myös perinteiset lautapelit kasvattaneet suosiotaan merkittävästi. Eräs suurimmista syistä lautapelien suosion nousuun on koronapandemia, joka loi lautapeleistä nauttimiselle erittäin hedelmälliset olosuhteet.
Kun ihmiset linnoittautuivat koteihinsa, tuli arjen virikkeitä keksiä uudenlaisista lähteistä. Lautapelit eivät välttämättä olleet etenkään nuoremmille sukupolville ensimmäinen valinta rattoisaan ajanviettoon, mutta poikkeusoloissa niiden erityisyys tuli entistä paremmin esiin: kun muu tavanomaisesti arkeen kuuluva tekeminen vähentyi radikaalisti, tarjosivat lautapelit konkreettisen tavan nauttia yhteisestä ajasta perheen ja lähimmäisten kanssa.
Poikkeusoloissa lautapelit toivat elämään kaivattua sosiaalista kanssakäymistä ja kevyttä, leikkimielistä kilvoittelua, jonka auttoi unohtamaan myös arkea raskauttavat murheet. Omalla tavallaan koronapandemia palautti ihmisten mieleen sen, miten hienoa onkaan jakaa läheisten kanssa hetkiä ilman teknologisten vempainten läsnäoloa – lautapelien parissa elää täysillä hetkessä, ja etenkin strategiapelit pakottavat ihmiset käyttämään pelatessa myös hoksottimiaan.
Lautapelien suosion kasvua ei toki voi selittää pelkillä poikkeusoloilla, sillä lautapeleillä on runsaasti uniikkeja ja ihastuttavia ominaisuuksia. Niiden perinteikkyys voi esittäytyä pelaajien mielessä tietynlaisena rustiikkisuutena, joka luo omaa kontrastiaan nykyajan digitalisoituneeseen kulttuuriin.
Mikä lautapeleissä on erityistä?
Lautapelien vetovoima perustuu hyvin suurelta osin nimenomaan pelaamisen sosiaalisuuteen. Sen sijaan, että pelin klikkaisi nopeasti vain älypuhelimellaan auki, tarvitsee pelihetki itse asiassa kirjaimellisesti järjestää – täytyykin pohtia kenen luona pelataan ja ketkä pääsevät osallistua peliin.
Etenkin taitoa vaativat strategiapelit ovat kasvattaneet suosiotaan, sillä pelissä menestyminen vaatii viilattujen toimintasuunnitelmien kehittämistä ja jopa muiden pelaajien kanssa neuvottelua. Tämänkaltaiset lautapelit yhdistävät hauskan ajanvieton kognitiivisten kykyjen harjoittamiseen, sillä peleissä pärjääminen edellyttää tarkoin pohdittujen strategioiden tekoa.
Tämän vuoksi lautapelejä tehdään jo myös pienille lapsille: parhaimmillaan ne tarjoavat pedagogisen ulottuvuuden uudenlaisten teemojen ja miksei myös vuorovaikutustaitojen opettamiseen. Etenkin tappionsietokyky on taito, jota kannattaakin harjoittaa jo pienestä pitäen, ja lautapelit ovat siihen suorastaan oivallinen tulokulma.
Lautapelien tarkempi kohderyhmä kannattaakin aina huomioida, sillä vaikka useimpia pelejä voikin pelata vauvasta vaariin, voi osa peleistä olla turhan vaativia nuorimman pelaajayleisön makuun. Jos kyse on hyvin kehittynyttä ajattelua ja strategiakykyä vaativasta pelistä, on se tyypillisesti tarkoitettu hieman kypsemmän pelaajayleisön pelattavaksi.
Oikea asenne mukaan ja pelaamaan!
Loppujen lopuksi lautapelien tulisi hitsata kaveri- tai perhepiiriä yhteen ja tarjota mahdollisuus rauhalliseen ajanviettoon. Jokainen on varmasti tosin kokenut tilanteen, jossa tunnelma saattaa pelin edetessä tiivistyä jopa sanaharkaksi.
Jännitteiden syntyminen on toki merkki siitä, että lautapeli on onnistunut luomaan ainutlaatuisen kipinöitsevät olosuhteet, mutta erilaisiin tunteenpurkauksiin on lopulta syynä ainoastaan pelaaja itse. Lautapelejä tulee loppujen lopuksi ajatella nimenomaan seuran eikä pelkästään voittamisen kannalta.
Toisaalta turhautumista voivat aiheuttaa myös tietyt pelit. Etenkin vanhan polven lautapelit tähtäävät porukassa tekemisen sijaan vahvaan yksilösuoritukseen, minkä vuoksi onkin hyvä kokeilla eri tyylisiä lautapelejä. On pelejä, joissa kisataan nimenomaan joukkueina, jolloin yksittäisen pelaajan harmitus ei kykene kasvamaan turhan suureksi.
Toisaalta myös valittu seura vaikuttaa merkittävästi harmituksen määrään, joten syyllistä ei kannata etsiä ainoastaan valitusta pelistä. Tärkeintä onkin pelata mukavaksi kokemassaan porukassa, oikean tyyppinen lautapeli edessä ja antautua pelien hurmioon – olipa kyseessä sitten klassikkopeli tai uudemman polven strategiapeli.
No Comment! Be the first one.